Olen liikkunut syksyn aikana monissa tilaisuuksissa. Usein tapahtuman ohjelmassa näkee ylläolevan kommentin. Tapahtuman sisältö saattaa siis muuttua. Ihan niin kuin maailma ympärillämme.
Tapahtumissa on tarkasteltu maailman menoa erilaisista näkökulmista. Yhteistä niissä on ollut jatkuvan muutoksen läsnäolo. Muutoksia on kaikilla elämän alueilla, ja sen vauhti on kiihtyvä.
Olen liikkunut myös erilaisissa organisaatioissa tai ollut niihin yhteydessä puhelimitse. Joistakin organisaatioista kuuluu suorastaan muutostuskanhuutoa. YT-neuvottelut ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. Toimintaa kehitetään usein digitalisaation avulla, uusia järjestelmiä otetaan käyttöön. Niiden opettelu vie usein voimavaroja niin, ettei toimintatapojen muuttamiseen vastaavasti jää enää paukkuja. Kehitys tuo toki tullessaan helpotusta moniin töihin, mutta mielen sopeutuminen muutokseen vie aikaa. Sitä prosessia ei voi nopeuttaa.
Toiset taas näyttävät suhtautuvan muutokseen yhtenä elämän tosiasioista. Tekesin julkaisemassa katsauksessa Innovatiivisuus Suomen työpaikoilla – Menestys versoo työelämää uudistamalla (Katsaus 311/2014) todetaan, että suomalaiset ovat varsin muutosmyönteisiä ja sitoutuneita oman työpaikkansa kehittämiseen – myös kansainvälisestä näkökulmasta. Muutoskielteisyys perustuukin huonosti johdettuun muutokseen. Tähän raportissa annetaan kehittämisehdotus: ”Vaativien toiminnan ja organisaation muutosten edellyttämää osaamista ja niiden kokonaisvaltaista hallintaa on parannettava niin, että ihmiset pystyvät kokemaan uudistukset uhkien sijasta entistä enemmän mahdollisuuksina.” Leadershipin ja managementin on oltava paremmin tasapainossa. Osaaminen on keskiössä tässäkin tilanteessa.
Tilanteeseen voi saada apua, muutostuskanhuudon voi hiljentää. Muutoksen johtamisen työkaluja ja menetelmiä on olemassa. Myös henkilökohtaiseen muutokseen. Niiden avulla voi hahmottaa nykytilanteen ja määritellä tulevaisuuden vaatimukset. Ja miettiä keinot, joilla varmistetaan menestyminen.
Tosiasioiden tunnustaminen on muutoksen alku.