Kesälaitumet kutsuvat taas, tätä kirjoittaessani on ensimmäinen hellepäivä rekisteröity. Kesä merkitsee monelle lomaa, kauan odotettua taukoa arjen aikatauluihin ja toutuolin kuvahuihin.

Miten helppoa on jarruttaa ja jopa pysähtyä totutusta vauhdista? Itselläni menee yleensä pari viikkoa, ennen kuin tekeminen ja ajatukset rauhoittuvat. Vapaan viettämisellä on kuitenkin kiistattomia vaikutuksia terveyteen, sekä fyysisiä että psyykkisiä. Lisäksi rauhoittumisjaksot ja laiskottelu ovat välttämättömiä luovuudelle. Arjen puristuksessa uusien ajatusten syntyminen ei välttämättä onnistu. Rentoutuminen voi saada luovuudenkin kukkimaan.

Juha T. Hakala siteeraa kirjassaan Luova laiskuus kirjailija Charles Bukowskia. Haastattelussa hän oli innostunut pohtimaan rytminvaihdoksia, tahdin vaihtelua jota hän kutsui vuorovedoksi. Siinä hän tähdensi erityisesti vauhtikohtien välisiä hetkiä, saumakohtia. Ne ovat kuin venähtäneitä taukoja, jolloin ei tehdä yhtään mitään. ”Ilman sitä, että on pitkiä aikoja tekemättä mitään, menettää kaiken”.

Italialaiset ilmaisevat saman asian: Dolce far niente. Se tarkoittaa suloista tekemättömyyttä.

Tauon pituudella on merkitystä. Se voi vaihdella eri tilanteissa, jolloin myös tauon vaikutus on erilainen. Olen harrastanut pilatesta lähes 15 vuotta, ja harjoituksissa pidetään hengityksessä liikkeiden aikana usein lyhyt tauko eli viive. Viiveen aikana tapahtuu kehitystä. Myös NLP:ssä kehotetaan luottamaan viiveeseen. Asiat tapahtuvat ajallaan. Prosesseja ei voi aina nopeuttaa.

Kannattaa siis opetella pysähtymään. Viipyillään kesätunnelmissa. Kruunataan lomamme luppoajalla. Suloisella joutilaisuudella.

Jaa tämä: